Jouni Boucht SELFIE-näyttely Taidehuoneella

Naantalin Taidehuoneella avautuu Jouni Bouchtin näyttely 11.8.2016 jatkuen sunnuntaihin syyskuun 11pv:n. Aukiolo ajat ti-su klo 12-18.

Naantalin Kulttuuritaloyhdistyksen jäsenyhdistys Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys ry. järjestää viiden viikon Jouni Boucht SELFIE-näyttelyn, josta kolme viikkoa on yhdessä Naantalin kaupungin järjestämänä ja loput kaksi omana toimintana.

Jouni Boucht

Kuvataiteilija/taidegraafikko, piirtäjä, valokuvaaja

Naantalin kesä 1983 alkoi Arte ry:n näyttelyllä Taidehuoneella. Taiteesta kiinnostuneena minäkin suuntasin eräänä kauniina kesäisenä päivänä askeleeni sinne, tutkimaan mitä nyt meille iloksemme annettaisiin.

Astuin muutaman rapun ylös pienen punaisen talon tupaseen. Ovella pysähdyin, astuin askelen sisäpuolellekin, mutta sitten käännähdin ja kiiruhdin takaisin ulos. Kauhistuneena olin ymmärtävinäni että Naantalissa oli tosi puute majoitustiloista, kun tähänkin Mannerheiminkadun pieneen huoneeseen oli tarvinnut majoittaa asukas, jonka petaamaton sänky oli vinosti keskellä huonetta.

Kun sitten säikähdyksestäni selvisin, sain makeat naurut itselleni. Sehän oli juuri se taideteos, nyky-sellainen! Taiteen tehtävä oli täyttynyt. Olin kokenut jotain, ja pysyvästi. Taidehuoneella oli esillä artelaisten työ Huomenta Naantali.

Jouni Boucht on Turun poikia.

Lapsuuskoti sijaitsi Vasaramäessä. Isä oli Yleisradion palveluksessa. Isä oli palannut sodasta ja valinnut teknisen ammatin, vaikka oli suuren kartanon poika Hollolasta. Sisarukset olivat hyvin taiteellisesti lahjakkaita. Isä harrasti akvarellimaalausta ja isän sisar oli kuvaamataidon opettajana Jyväskylän Lyseossa. Jounin äidillä oli myös taiteellisuus verissä. Hän oli erityisen kiinnostunut Ranskasta ja ranskalaisista elokuvista, kuten Viime vuonna Marienbadissa , jota hän piti erityisen merkittävänä teoksena.

 Jounilla on veli, jonka kanssa tehtiin seikkailuretkiä lähimaastoon. Pojat ulottivat polkunsa Lausteen metsiin asti. Sinne piti mennä Lausteen poikakodin ohi, joka pienille miehenaluille oli jännittävä paikka. Kotona oli katseltu sarjakuvalehtiä ja luettu inkkaritarinoita. Metsä muuttui tarinoiden tapahtumapaikaksi ja puut, pensaat, kivet ja kannot saivat uudenlaisia ulottuvuuksia. Luonnossa retkeily oli Jounille hyvin tärkeää. Radiotalo teknisine laitteineen ja koko maailmaan saavutettavine yhteyksineen, sekä kesäiset oleskelut maalla, eläinten ja maahengen parissa, muokkasivat pienen pojan maailmankuvaa.

Kirjakaupoissa oli pieniä taidekirjasia ja niistä Jouni ammensi ideoita. Impressionistit, ja erityisesti kuvat Picasson töistä, olivat kiinnostavia. Kotona omaan huoneeseen perustettiin ateljee, jossa ystävän kanssa sitten piirreltiin sarjakuvia.

Koulusta maailmalle

Turun Klassinen Lyseo jäi taakse ja taiteelliset opinnot alkoivat Turun Piirustuskoulussa.  Suomessa vallitsi positiivinen henki ja nousukausi parhaimmillaan. Sodan runtelemaa maata kehitettiin ja rakennettiin. Amerikkalainen kulttuuri valtasi alaa ja valloitti nuorten mielet. James Dean oli kova sana. Jounia kiinnostivat vastakohtaisuudet. Vasaramäen omakotialueen rauha ja Turun urbaani elämä, sekä ulkoa tulevat vaikutteet, että Santasen Taideliikkeessä tutkitut tärkeiden tekijöiden työt, kiinnostivat vastakohtina Bouchtia.

Nuoren miehen elämään kuului myös seuraelämää. Tansseissa käytiin ahkerasti. Tyttöystävä löytyi. Hänen isoisänsä oli kuvanveistäjä Jon Karsten, jonka tytär oli naimisissa italialaisen kulttuurivaikuttaja Ugolino Ugolinin kanssa Firenzessä. Ensimmäisen Italian matkan Jouni Boucht teki 1965, jolloin jyskyteltiin Euroopan halki Hitlerin rakentamia betoniteitä. Ajajana toimi Raimo Vahtera, sillä Jounilla ei ollut ajokorttia.

Ugolinien talosta Firenzessä tuli nuoren perheen koti 1966. Esikoispoika oli syntynyt ja ensi askeleet otettiin Italian maaperällä. Suuri talo oli ulkoa päin kulmikas ja suoraviivainen, mutta kätki sisäpihaansa suuren, kauniin, rehevän ja idyllisen puutarhan. Bouchtit asuivat talon alakerroksen huoneessa, joka avautui tähän ihanuuteen. Ugolinien kotona ja heidän ruokapöydässään opittiin italialaiset tavat ja kieli. Ugolineilla kävi paljon vieraita suomesta, taiteilijoita, kirjailijoita ja muita tunnettuja henkilöitä, kuten Tauno Nurmela ja Sakari Saarikivi, sekä lukemattomia muita kulttuurivaikuttajia.

Suuri tulva oli runnellut pahoin Firenzen seutua juuri kun nuoripari oli sinne asettumassa. Jouni oli päässyt opiskelemaan Firenzen Taideakatemiaan. Opintoja haittasi tulvatuhojen lisäksi yletön lakkoilu. Suomen Taiteilijaseura oli alkanut rakentaa Casa Finlandesea, suomalaisille taiteilijoille tarkoitettua ateljeetaloa, Grassinaan. Ensimmäinen asukas oli Jaakko Sievänen, joka myös hoiti taloa. Boucht teki myös talossa töitä ja sai sieltä käyttöönsä ateljeetilat.

Kotisuomeen takaisin.

Rva Boucht matkusti etukäteen kotimaahan töihin ja lähetti sitten matkarahat taiteilijamiehelleen. Turkuun oli valmistunut 1968 Parrantielle ateljeetalo, jossa oli kuusi huoneistoa työhuoneineen ja kolme ateljeeta taiteilijoille työtiloiksi. Jouni Boucht valittiin ja seinänaapureiksi tuli Raimo Äijälä ja Veikko Lehtovaara. Vaikka ateljeetalossa oli erinomaiset työskentelymahdollisuudet, veti kaipaus luontoon taiteilijoita etsimään isompia tiloja ja lähemmäs metsää. Nämä kaikki kolme löysivät itsensä saariston entisiltä kouluilta, Äijälä Luonnonmaalta ja Lehtovaara ja Boucht Rymättylästä. Kaastlan kyläkoulusta tuli sittemmin Bouchtien Suomen koti. Toinen koti sijaitsee Italiassa lähellä Firenzeä. Bouchtien perhe tuntee Toscanan alueen kodikseen. Sieltä voi läheltä seurata eurooppalaista nykytaidetta ja amerikkalaisia virtauksia, kuten erilaiset työtavat ja tekniikat, valokuvaus ja tietokone, jolla on mahdollista tehdä graafisia töitä.

Arte ry

Naantalin kesänäyttely Taidehuoneella oli usean taiteilijan yhteisteos Huomenta Naantali ja se oli Bouctille taideyhteisö Arte ry:ssä toiminnan aikaa.

Turun Taiteilijaseura oli laaja-alainen kattojärjestö eri taiteen aloille. Perustettiin Turun Kuvataiteilijat ry. tukemaan nimenomaan kuvien tekijöitä. Sen kokoontumispaikkana oli Pinella. 1960-luvulla kaivattiin kuitenkin tiivinpää otetta taiteilijoiden hyväksi. Siteeraus Arte ry:n 50v. juhlajulkaisu kirjasta:”Arte syntyi kaipuusta ja tarpeesta saada Turkuun ammattitaiteilijajärjestö, joka todellisilla käytännön toimilla tukisi taiteilijan työtä: järjestäisi näyttelyitä, mutta ottaisi myös kantaa turkulaiseen taide-elämään yleensä, taiteilijan asemaan ja ammatinharjoittamisen edellytyksiin”.

Artelaiset perustivat gallerian joen rantaan. Joe`s-galleria oli tarkoitettu modernin taiteen kokeilujen ja yhteisprojektien esittelyyn. Sitten artelaiset perustivat Titanik-gallerian. Titanikin toiminta on ollut hyvin tärkeää yhdessä tekemistä ja merkittävä uutta ilmaisua etsivän taiteen esittelypaikkana.

Bouchtille toimiminen Turun Taidegraafikoissa on ollut erittäin hedelmällistä. Heillä oli käytössään kivipainoprässi ja muita piirtämiseen ja grafiikkaan tarvittavia välineitä. Boucht kuului myös valtakunnalliseen Suomen Taidegraafikoihin. Turkulaisten graafikkojen vaihtonäyttely Tukholmassa oli suuri menestys.

Jouni Boucht toimi Arte ry.n ja Turun Taidegraafikot ry:n puheenjohtajana vuosina 1990-93 ja kuului mm. Naantalin Artminor  näyttelytoimikuntaan 1976-96.

Lukiessani Jouni Bouchtin ansioluetteloa huomaan kuinka paljossa hän on ollut mukana. Opinnot Turun Piirustuskoulussa, ja Firenzen Accademia di Belle Artissa, sekä valmistuminen valokuvaaja-artenomiksi Turun Taideakatemiasta 1996, ovat luoneet pohjaa monipuoliselle ja laaja-alaiselle työskentelylle. Tutustuminen eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin virtauksiin on Bouchtille ollut hyvin tärkeää.

Useat matkat Euroopassa, osallistuminen lukemattomiin kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin ja laaja ystäväpiiri eri maissa, pitävät Jounin mukana uusissa ajatuksissa ja virtauksissa. Omassa kodissaan, Luccan provinssissa, Cardoson kylässä, Toscanassa, jonka pääkaupunki on Firenze, Bouchtit myös vastan ottavat paljon vierailijoita. Talo sijaitsee vuoristoalueella Carfagnanassa, lähellä luontoa. Jyrkillä rinteillä kasvaa jalokastanjaa, pyökkejä ja tammia. Keväisin kukkivat valkoiset valeakaasiat valtaavat vuorien rinteet. Metsän eläimistöön kuuluvat mm. näätä, mäyrä, villisika, piikkisika, kettu ja vuorikauris. Kävelyillä voi poiketa ihmissukukunnan alkulähteiden aikaisiin tippukiviluolastoihin, joista erästä kutsutaan Venuksen linnaksi. Vuorelta voi katsella ihanaa Välimerta, hiekkarantoja ja Korsikan saarta. Rinteeltä on myös nähtävissä ihmisen vaikutus luontoon: marmorilouhokset. Näillä metsävaelluksillaan Boucht voi kuvitella olevansa kaukana kaikesta.

Koti Rymättylässä on tavallaan myös kaukana kaikesta, luonnon keskellä. Aikana jolloin taiteilijat ostivat tyhjilleen jääneitä kyläkouluja, oli linkolalaisuus, yksinkertaisen elämän lähellä luontoa, ajattelutapa, kovasti muodissa. Erilaisia suuntauksia ja näkemyksiä pyyhki Turunkin taide-elämän yli aiheuttaen kuohuntaa ja näyttelyiden peruutuksia. Boucht kuului Arteen, mutta ei Italiassa vietetyn aikansa takia ollut kaikessa mukana. Lehtileikkeistä näen kuvia Ivan Aivatsovskista. Turun Taidemuseossa oli venäläisen taidemaalarin suurien merikuvien näyttely 1988, ja artelaisilla Titanikissa omansa, joka ehkä vähän parodioi Taidemuseoon tuotua komeaa esitystä. Artelaisten luoma Aivatsovski-hahmo vieraili sitten Taidemuseon avajaisjuhlallisuudessa. ”Eivät ne sieltä poiskaan ajaneet!” sanoo Jouni Boucht-Aivatsovski hymyillen.

Amerikkaan 1991-2

On hämmästyttävää selviytymistaitoa vaatinut kaikki taiteilijan näyttelyihin osallistumiset ja matkustelut ja olla ilman ajokorttia. Rakas vaimo on arvatenkin ollut avainasemassa. Päätös ajoluvan hankkimisesta syntyi 46 vuotiaana ja se suoritettiin yhtäaikaisesti tyttären kanssa, joka oitis kortin saatuaan lähti Euroopan halki kohti Toscanaa. Jounilla oli mielessään unelmoimansa matka Amerikkaan. Ihmiselon jonkinlainen merkkipaalu, 50-vuotispäivä, lähestyi. Taiteilijan elämään kuuluu ensin olla ajatus jostain, sen muokkaaminen ajatuksesta olevaksi ja näkyväksi. Näin tekivät myös Bouchtit. Rva Bouchtin vuoden virkavapaus mahdollisti tämän heidän elämänsä seikkailun.

 Ohiossa, ystävien luona, Jouni suoritti amerikkalaisen ajoluvan, jolla sai helpotusta vakuutusmaksuun ostamaansa autoon ja sitten alkoi seitsemän kuukauden mittainen tutustuminen anerikkalaisuuteen.  Kääntymässä käytiin Mexikossa, jossa sielläkin vietettiin melkoinen tovi tutustumalla elämäntapoihin, taiteeseen ja Mayojen pyramideihin. Matkaa kertyi kaikkiaan 20.000 ajokilometriä.

Kotona

Matka antoi paljon uutta ajateltavaa. Mikä on taidetta, oli määritelty ja rajattu aiemmissa opeissa hyvinkin tarkasti, mutta modernismi salli ajatella ja toteuttaa taiteeksi melkein mitä vain.  Jouni Boucht on omaksunut uuden opin ja hankkimansa laajan osaamisen erilaisten tekniikoiden avulla toteuttaa taiteellista näkemystään.

Osallistuminen moniin yhdistysten hallituksiin, näyttelytoimikuntiin ja luottamustoimiin helpottui, kun valtio myönsi Jouni Bouchtille v.2007 taiteilija eläkkeen.

Lopuksi

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen keskustellut Bouchtin kanssa Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen haluamasta näyttelystä. Puheluihin ja viesteihin hän on yleensä vastannut Italiasta. Saimme sovittua tämän vuoden, 2016, näyttelyn ajankohdaksi. Naantalin kaupunki hyväksyi anomamme kesän viimeiset viikot elokuussa 9.-31.8. Yhdistyksen normaali näyttelyaika, syyskuun ensimmäiset viikot, jatkavat Bouctin näyttelyn viiteen viikkoon. Selfie-näyttely koostuu mm. taiteilijan aiemmista säilyneistä teoksista ja uusista töistä, jotka ovat nykyheijastumia entisistä.

Kertoessani yhdistyksemme toiminnantarkastajalle, Monica Molinille, vuoden taiteilijastamme, hän sanoi hyvin tietävänsä ja muistavansa taiteilijan. Vuosia sitten Ars Novassa oli ollut työ, jonka hän olisi voinut vaikka itsellensä hankkia, jos olisi ollut siihen varaa.  Uteluuni vastaus oli: ”Semmonen lasiputki seinällä ja sen sisällä oli silakoita”.  Boucht: ”Juu, se tulee näyttelyyn, - mutta silakat on uusia!”

Naantalin Taidehuoneella avautuu Jouni Bouchtin näyttely 11.8.2016 jatkuen sunnuntaihin syyskuun 11pv:n. Aukiolo ajat ti-su klo 12-18.

Tervetuloa tutustumaan taiteilijaan ja hänen taiteeseensa!

Marja-Liisa Alopaeus- Mustonen pj.

Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys ry