|
Kiihkeän kesän jälkeen voi tuntua, ettei Naantalissa ole ollenkaan taidetta nähtävillä. Tällä hetkellä luonto luokin kiistatta upeimmat taideteokset, mutta jos niitä ihmisen tekemiä kaipaa, täytyy vain nähdä hieman vaivaa.
Taidehuoneen näyttelykausi on päättynyt ja Mannerheiminkadun galleriat sulkeneet ovensa. Osa on kylläkin avoinna sopimuksesta, mutta ensin on uskallettava soittaa taiteilijalle ja sopia treffit. Ja Tullikadulta löytyy toki Jarkko ja Essi Peltosen värikäs ja eläväinen sirkus!
Kirjastossa on sentään helpostilähestyttävästi monenlaisia vaihtuvia näyttelyitä, viimeisimpänä Minna Keitilän tekstiiliteoksia ja parhaillaan Elvi Hyvärisen päretauluja.
Kylpylän gallerian kausi on onneksi ympärivuotinen ja sinne on aina helppo poiketa. Lokakuun ajan esillä on mm. Matinpalomuseosta ja Dallape-orkesterista tutun nastolalaistaiteilijan Leo Matinpalon (1900 – 1990 ) maalauksia. Taiteilija on lukenut Picassonsa ja Matissensa, mutta on joukossa ilahduttavaa omaperäisempääkin ilmaisua, kuten kiivaan punainen härkä, el toro!
Arkkitehtuurin ystävä tuskin saa kylpylästä tyydytystä. Hänen kannattaakin matkata Luonnonmaalle uudenkarheaan golfkeskukseen. Alue on kokonaisuutenakin hieno, mutta ennen kaikkea puhutteleva päärakennus vakuuttaa ylväydellään. Ilahduttavaa on myös se, että paikka panostaa taiteeseen: lokakuun näyttelyvieraana on naantalilainen akvarellisti Heini Lies, joka on vaihtanut luontokartoittajan ja ympäristösuunnittelijan työnsä taiteilijuuteen. Hänen hillityt ja viileän toteavat merenrantamaisemansa sopivat hienosti vakavahenkisen rakennuksen interiööriin. Sama pätee aulan portaikkoon ripustettuihin naantalilaissyntyisen Maiju Tirrin suuriin öljyvärimaalauksiin, joiden reliefimäisissä pinnoissa toistuu paikallisen kalliomaiseman sielu.
On sitä taidetta siis syksyisessä Naantalissakin tarjolla, kun vähän jaksaa kaivella! Eikä Raisioonkaan ole pitkä matka: museo ja kulttuurikeskus Harkossa vierailu kannattaa aina.
|